Alueen savet ovat väriltään harmaita tai sinertäviä. Meren läheisyydessä tai muuallakin, missä paksumpia savikerroksia tavataan, saattaa niiden väri olla tummansininen, milteipä mustakin. (Virkkala, Papunen, Rauman seudun historia 1)
Juureni ovat syvällä Satakunnan ja Vakka-Suomen savikossa. Alueet ovat vanhaa merenpohjaa ja edesmenneet sukulaiseni ovat jo varhain asuneet merestä kohonneilla alueilla. Pellot ovat savikkojen päällä ja ojia ruopatessa paljastuu ihanaa, tahmeaa, sinistä savea.
Saviset kyyneleet -teoskokonaisuutta varten olen saanut savea kolmesta eri paikasta. Ensimmäiset ämpärilliset hain keväällä 2021 Luvianlahdelta, Väipäreenojan varrelta. Alue on entistä merenpohjaa, nykyistä viljelyaluetta. Ihan sattumankauppaa oli, että sain savea juuri siitä. Sen syvän merenlahden rannalla oli esiäitini Lowisa asunut yli 200 vuotta sitten. Saven minulle lahjoittanut Sanna vieläpä sattuu asumaan sen talon vieressä, jonka naapurissa muinoin sijaitsi esiäitini syntymäkoti. Ihan sattumaa, ihanaa sattumaa.
 |
| Luvian peltomaisemaa |
Seuraavat ämpärilliset hain Laitilan Untamalasta, äitini kotikylästä, jossa Jouni-enoni vielä asuu. Jouni oli hakenut savet minulle valmiiksi, mutta halusin ehdottomasti nähdä ja kuvata paikan, josta savet olivat peräisin. Hän oli aamulla laskeutunut alas ojan pohjalle ja kaivanut savet sieltä lapiolla. Iltapäivään mennessä ojan vesi oli kirkastunut ja sininen saviseinämä heijastui veden pintaa vasten. Ojan nimi on Hornianoja ja sen vieressä olevalla pellolla on ainakin viisi sukupolvea uurastanut, niin minäkin 15-vuotiaana koulutyttönä.
 |
| Untamalassa |
Kolmas savenottopaikka on Lapissa Haudan kylässä, Kaenojan varrella. Sain vinkkiä ojankaivuusta alueella ja rohkenin ottaa yhteyttä kaukaiseen sukulaiseeni, jonka mailla tuo kaivuu on tapahtunut. Kun saavuin paikalle kahden ämpärini kanssa, minua odottikin traktorin kauhallinen vasta nostettua savea. Sukutila Lapin Alinen-Hauta on sijainnut hyvin merkittävällä paikalla. Vesireitti Rauman Unajasta on yhtynyt Lapinjokeen juuri näillä main. Nimi Caien niitty, myöh Kaenoja, sai luultavasti paikalla sijainneesta rantalaiturista (kaj, kaji, kaija). Näin minulle kertoi kaukainen sukulaiseni, sukuhistoriaan perhetynyt Ville Pertola. En päässyt varsinaista savenottopaikkaa katsomaan, mutta kävin katsomassa lokakuista Lapinjokea ja kuvittelin aikaa, jolloin meri liplatti silläkin alueella.
Lapinjoki Haudankylässä
Kaikki savenlahjoittajat ovat olleet juonessa mukana ja ymmärtäneet, että minulle on tärkeää saada savea, jota esi-isien hikipisarat ja kyyneleet ovat kostuttaneet.
